perjantai 5. maaliskuuta 2010

My super sweet 22...

Olipa kerran eräs kaunis joulukuun päivä, kun tytöt päätti lähtee lenkille. Mulla oli synttärit tulossa ja kuten aina, alkaa lenkkeily janottamaan. Pohdittiin mahdollisia kyytiratkaisuja ja kyllä, kaupunkiin päästäis helposti, mutta mistä aloittelupaikka ja kyyti kotiin? Entä jos lähdetään vaan sillä periaatteella, että kävellään kotiin tarpeen tullen? Ja mehän lähettiin. Hyvä idea vaati nyt toteutuksen.

Lähdetiin molemmat kotiin keräämään tavaroita ja valmistautumaan iltaa varten. Serkulta sain kyydin sovittua keskustaan ja saatiinpa jopa lainata hänen asuntoaan pohjien ottamista varten, kunhan käytettäisiin koira ulkona tarpeen tullen. No. Sehän olis pitäny käyttää ulkona 5min välein kun niin pieni pentu vielä oli. Siinä sitten luututtiin pienessä sievässä koiran jättämiä lammikoita ja kiskastiin muutamaan tuntiin pullo viinaa ja parit siiderit naamariin. Mieli oli vallan loistava kun serkkua halailtiin lähtiessämme bussia metsästämään.

Keskustaan päästyämme kipitimmekin suoraan baariin, Grand Virtaseen, jossa sidulla jatkoimme nestetankkaustamme. Istuimme tanssilattian vierellä ja naureskelimme toisten mahtaville tanssimuuveille. EIkä aikaakaan kun itse oltiin siellä tanssimassa, varmasti yhtä tyylikkäillä liikkeillä.

Baarissa törmättiin sattumalta ala-aste-tuttuun, joka vallan innokkaasti halus jutella meidän kanssa, muisteltiin menneitä ja opettajia, juteltiin niitä näitä ja kerrottiin sitten hänelle miten ajateltiin kävellä kylälle pilkun jälkeen. Hän kertoi säälivänsä meitä niin paljon, että lupautui majoittamaan meidät yöksi. No ei me kyllä tarjouksesta suinkaan innostuttu ja sittemmin taktisesti hävitimmekin kaverin matkastamme.

Jatkoimme kiertelyä ja tanssimista. Tanssilattialla törmättiin joihinkin Sammakon tuttuihin ja kumma kyllä törmäsimme samoihin tuttuihin koko illan ajan monet kerrat. Lopulta päädyin tanssimaan hitaita toisen heistä kanssa. Kiltisti, todellakin, jonka jälkeen lähdin etsimään Sammakkoa. Törmäsin vanhaan lukiotuttuun myös, halattiin ja vaihdettiin pikaiset kuulumiset sillä pilkku oli jo tullut ja minun täytyi löytää Sammakko jostain. Löysinkin hänet takkijonosta, mutta emme jääneetkään jonottamaan vielä, vaan menimme moikkaamaan lisää ala-astetuttuja. Joiden mukana mentiinkin vielä pitseriaan istumaan noin tunniksi. Olisin voinut lähteä samantien kotiin, mutta pakko oli kaverin tähden jäädä. Lähdimmekin sitten 5 aikoihin taksilla kotiin ja pääsin vihdoin 6 aikaan nukkumaan.

Parin tunnin nokoset otettuani pääsin leipomaan pikkuveljieni kanssa, käytiin ulkona ja illasta lähdin metsästämään tavaroitani. Maailman parasta synttärilahjaa, jonka sain Sammakolta ja meikkejäni, lapasiani yms. Kiva ilta kaiken kaikkiaan, eikä tarvinnut kävellä kotiinkaan. Vielä kun onnistuisi pitämään kaikki tavarat mukana niin olis ihan kiva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti